Eilen alkoi muuten arkitottelevaisuuskurssi, meni aika kivasti. Harjoiteltiin kontaktia. Kun koira ottaa katsekontaktia, palkitaan sitä sillä. Mutta Petu tuijotti minua ihan koko ajan, sitten liikuttiin vähän edestakaisin ja palkitaan sitä kun koira ottaa katsekontaktia. Petu oli ihan aivan yhteistyönhaluinen, ilman nameja kontakti ei normaalisti ole mikään kovin hyvä, mutta nyt se tiesi, että taskussani oli herkullisia nakin paloja. Tosin yritti välillä hyppiä päälleni tyyliin "Anna nyt jo se nami!! Syön kaikki!". Aina välillä muutaman kerran yritti kiskoa toiseen koiraan päin vähän innolla hyppien, mutta sehän ei käy ja pysytteli minun vierelläni. Mentiin kaikki ympyrässä seisomaan koiran viereen, ja jokainen vuorotellen pujotteli jokaisen koirakon ohi, tällöin kaikkien piti saada koiraansa kontaktia ja pujottelija sai myös keskittyä koiransa kanssa pujotellen.
Kouluttaja oli vähän myöhässä tunnilta, ja sitten alkuun olikin sellaista esittelyn juttua kurssista, siinä koira odotteli rauhassa. Nii sitten Petu oli vielä ihan energinen tunnin jälkeen. Leken kanssa mentiin vähäsen frisbeetä heittelemään muutamia kertoja ja minä toimin kuvaajana
(yllätys, heh). Pitkistä heitoista ei Petu koppia saanut, mutta lyhyessä heitossa sai onnistuneen kopin. Pitkässä heitossa Petu juoksi ihan täysillä vauhdilla. Kyllä huomasi pojan tykkäävän frisbeestä! Yhden kerran Petu sai hassun spurtti-kohtauksen, jolloin vain juoksenteli ympäriin. :D
Ehkäpä joskus talvella vasta aiotaan kuvauttaa Petun lonkat ja myöskin jossain kohtaa sen silmätarkastuksen. Ja sen jälkeen vasta aloittaa oikeaa koirafrisbeetä harrastamaan. Mutta kyllähän siihen asti voi harjoitella vähän frisbeen noutamista tai jotain.
 |
| Jee frisbeetä! |
 |
| Nyt lähteee..... |
 |
| ......täysillä mennään!! |
 |
| Pieni kohtaus tuli :D |
Viime viikolla ostin juoksuvyön, vetovyön ja Petulle valjaat juoksemiseen. Käytiin yhden kerran pari kilsan lenkillä juoksemassa. Ai että, minulla oli ihan huono kunto! Silti vain pari kilsaa juostiin. Petu jäi juoksemaan minun vierelläni tai joko minun takana, minä toimin kuin vetokoirana. Mutta jos juoksin vähän nopeammin ja Petu lähti paremmin itse minun eteen, niinkuin canicrossissa
(koirajuoksussa) tehdään niin. Sitä eteen-käskyä olisi hyvä opettaa. Mutta muuten normaalisti kävelylenkille tavallinen hihna tai noutajatalutin ja silloin kävellään mieluiten vieressä
(no, kyllä se kävelylenkillä Petu kävelee helposti eteen, mutta pääasia ettei kuitenkaan vedä ja että kävely on mukavaa, mutta harjoitellaan vielä kuitenkin vierellä kävelemistä).
Tässä on linkki canicross-juttuun.
Pari kertaa käytiin vähän aikaa uittamassa Petua viime viikolla. Petu ui oikein hyvin ja lähti hyvin hakemaan keppiä, vesilelua tai dummya. Mutta rannan kohdalla se helposti pudotti jo matalassa vedessä. Ei yhtäkään kertaa onnistuttu edes mun viereen pudottamaan, kun Petu haki sen matalasta vedestä ja vei dummyn (tai jotain) johonkin muualle leikkimään. Eikä meinannut kuunnella minua, voihan se toki olla murrosiästä johtuen hölmöilyistä. Kotona pitää kyllä harjoitella dummya ja antaa sen mun käteeni, eikä ruveta pudottelemaan. Harjoiteltavaa siis riittää...!
 |
| Pieni hömppä vesipeto :) |
 |
| Petu lähti hakemaan keppiä. Kuvassa ei kyllä kauheasti näy keppiä. |
Nyt Petulla on lepopäivä noista touhuista. Lähden nyt tästä ulos lenkittelemään poika pissalle ja lähden tapaamaan kaveria! Hyvää illan jatkoa! :)
