Sivut

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Sydäntäsärkevää

Tämä postaus on omistettu Mallulle. Vanhempieni pitkäkarvainen collie. Tämä ihanuus tuli meille ollessani 9vuotias. Kaunis tricolour-tyttö riemastutti meitä kaikkia olemassaolollaan. Olimme kaikki onnellisia ja Mallu maailman ihanin tyttö. Pitkän elämän Mallu oli saanut elää. Syntymäaika 30.7.2000, kuolinaika 23.4.2015.

Mutkis Marion. Hän oli elämäni valo. Hän oli maaaaaailman ihanin tyttö. Hän oli aina niin iloinen ja kiltti. Hän oli aina reipas tyttö, kunnes nivelrikko paheni. Oli aika päästää hänet pois kivuistaan. Hän oli sitkeä tyttö vielä viimeisenä päivänään. Hän sai miljoonia rapsutuksia, ja vielä kerran rapsutuksia, haleja ja pusuja.

Nyt hän on vapaa. Enkelinä siellä taivaissa katselee meitä. Hän pääsee nauttimaan taas pallon noudoista ja syödä mielin määrin juustoa, jota rakastaa. Ihana, hassu, hullu, höpsö, iloinen koira <3 

Ihana tyttö, Mallu! 

Rakas ystävä, nähdään taas! 




Mallua muistaen Ansu + kaikki läheiset




tiistai 21. huhtikuuta 2015

Onnelliset koirat

Kerrankin isommalla porukalla naapurien kanssa mentiin sunnuntaina lenkille. On tämä koirien treffailu mukava harrastus. Koirat saavat aktiivista liikuntaa, miten itse vaan jaksavat juosta ja painia mielin määrin. Alla muutama kuva sunnuntain illan lenkistä.

Luokkakuva! :D
Petu kirii Pumban perässä. Vauhtimiehet <3
Pumba siellä nautiskeli ojassa :D
Ihana Lotta <3
Petunen <3
Petu vaanii Dinaa
Onnellinen Pumba :D
Keppi-sota!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Ei pentukuumeille

Siskolleni on tullut koiranpentu, shelttipoika. Sitä söpöä peeeehmeäää karvapalleroa kutsutaan nimellä Attila. Petu oli innostunut tästä pikku-kaverista. Koitettiin pitää Petu mahdollisemman rauhallisena, kun toinen oli niin pikkuinen ja pentu vielä. Petu osasi varoa Attilaa, Petu vaan käänsi päänsä pois päin kun pikku-Attilalla on pienet naskalihampaat. Ja Petu kiersi Attilaa, kun se nukkui välillä. Hyvä, että antoi sen nukkua.
      Aluksi Attila kyllä vähän pelkäsi Petua, mutta myöhemmin selvästikin rohkeni liikkua Petua ohitse ihan itsekseen. Ulkona pihan alueella se tykkäsi kävellä Petun hännän takana perässä, se oli hauskan näköistä. Välillä Petu selvästikin yritti houkutella Attilaa leikkimään, ei toinen vaan oikein rohkennut siihen touhuun vielä kun Petu on jättiläinen, vaikkakin lempeä sellainen. Kuvissa noin 10 viikkoinen ikää.

Pientä kokoeroa!
Eikö olekkin söpö?? <3


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Vastauksia haasteeseen

Henna haastoi minut blogissaan tähän haasteeseen. 11 kysymystä ja jatkoa 11 uusia kysymyksiä muille.


1. Miten päädyit rotua valitessasi juuri tähän rotuun?
Tiettyjä piirteitä halusimme koiran olevan suunnilleen keskikokoista, ja halusin nimenomaan karvaista koiraa. Ja monipuolinen, ystävällinen rotu oli meille tärkeää. Liian vaikeaa/haastavaa rotua en halunnut, sillä ei ollut kokemusta mistään koulutuksesta. Ja mahdollisesti harrastaa ehkä jotain koiran kanssa, mikäli vain löytyy kiinnostava laji. Muutenkin lenkkikaveri toiveena. Haaveilin ensiksi pitkäkarvaista collieta, sillä vanhemmillani on sellainen kotikoirana, Mallu, joka oli vienyt minut sydämmeltään. Se on nykyään 14, heinäkuussa täyttää 15. Ja poikaystäväni Leke halusi saksanpaimenkoiraa, kun sitä rotua hän oli hoitanut nuorempana paljon hoitokoiran kanssa.
       Jotenkin halusimme miettiä muuta rotua, emmekä olleet varmoja mitä rotua oikein halusimme. Rodun valinta oli itse asiassa tosi vaikea kun tosi monet rodut olivat kiinnostavia. Yhden koirahullun kanssa keskustelin joka päivä ihan pelkästään koiriin liittyviä juttuja, ja sitten puhuttiin kultaisista noutajista. Aloimme tutkia tätä rotua enemmän ja sitä enemmän Leken kanssa hurahdimme kultaiseen noutajaan. Surffailin Golden Ringin sivulla joka päivä ja sivuston pentuvälitystä, emme kuitenkaan kiireellisesti hankkineet, tutkittiin mieluummin rauhassa ja pitkään, myöhemmin otimme yhteyttä Petun kasvattajaan. Ja lopultakin meille tuli vihdoinkin sydäntenmurskaaja kultsupentu. <3

2. Jos sinun olisi aivan pakko vaihtaa rotua, mihin päätyisit?
Vaikea sanoa! Ehkäpä joku toinen erirotuinen noutaja tai paimenkoira :)

3. Mikä on maximimäärä koiria yhdellä ihmisellä? Perustele.
Riippuu varsin paljon siitä ihmisestä, kun kaikille ei välttämättä sovi monta koiraa, jopa yksikin jo voi riittää, jollekin ei edes sovi ollenkaan jos ei tee koiran kanssa mitään. Mikäli taloudellisessa kunnossa oleva hallitsee ja kouluttaa koiria perustottelevaisiksi ja aikaa oikeasti riittää paljon koirille yhdessäoloon kuten harrastuksiin tai muutenkin yhteisiin aktiveetteihin, niin sopiva maksimimäärä ehkä 3. Minusta on ihailtavaa katsella ulkoiluttajaa, jolla on monta koiraa ja lenkit sujuu kuitenkin hyvin mallikkaasti koirien paljoudesta huolimatta :D
     Meille kuitenkin tällä hetkellä maksimi yksi, sillä on mukavaa keskittyä pelkästään Petuun, saada vielä monia uusia kokemuksia Petun kanssa ja Petun tottelevaisuutta pitää vielä hiota, sitten vasta voi järkevää olla toinenkin koira.

4. Mikä on koirasi ällöttävin/omituisin tapa?
Voin laittaa molempia ällöttävästä ja omituisesta.
Ällöttävin tapa: kakkakasalla kieriminen! 
Omituisin tapa: Petu herää syvästä unesta ja tulee heti paikalle keittiöön makuuhuoneesta, jos joku avaa juustopurkin. Ja kinkusta ei välitä herätä, mutta juustoon on kuitenkin pakko herätä. :D

5. Jos koirasi olisi ihminen, millainen hän olisi? (seurapiirikuningatar, siisteysintoilija, pelle etc.)
Hän olisi kaikkien kaveri, kelläkään ei tule tylsää. Aina on kivaa. Jalkapallo, jääkiekko tai koripallo yms eivät olisi se the juttu, sen sijaan hänellä saattaa heilua mukanaan kiikari ja harrastaa lintujen bongausta! Petu hankkisi itselleen oman metsästyskoiran ja metsästysreissuilta saatua riistaa, se syötäisiin pihvinä.

6. Mikä on hauskin ja/tai hyödyllisin temppu, minkä koirasi osaa?
Orava-temppu on hauskin, Petu tekee sitä aina. Hyödyllisin temppu on mielestäni malttaminen, ruuan kanssa malttaa tosi hyvin. Mutta sitä malttamista pitää vielä hiota, kun innostuu helposti heti nähtyään parhaiden kavereidensa leikkimässä. :D

7. Voisitko ottaa rescue-koiran? Perustele.
En välttämättä. Rescue-koiran taustastahan ei välttämättä aina tiedetä, vaativaa ongelma-tapausta en ottaisi vähäisen koulutukseni perusteella ja mahdollisien sairauksienkin perusteella en haluaisi jatkuvasti olla ravaamassa eläinlääkärissä, kun sairauksissa ei välttämättä ole aina näkyviä oireita jos on koiraa tehty vaikka pimeältä tehtaalta. Mieluiten ihan pentukoiraa ottaisin, sillä koiraa on helpompi totutella kaikenlaisiin asioihin ihan nuorempana kuin vanhempana ja kyseinen pentukoira ei joutaisi uusiin kotiin, on kivempi saada sille heti pysyvä koti ja kaikkea voi siten kokea yhdessä. 

8. Koirasi heikoin luonteenpiirre? Entä vahvin?
Öö, heikoin on vartioimisvietti erittäin olematonta. Vahvin luonteenpiirre: sosiaalisuus<3

9. Paras muisto koirasi kanssa? (Mielestäni ihana kysymys, siksi laitan tämän eteenpäin.)
Vaikea sanoa parhainta muistoa, kun niitä on monia ihania muistoja... Mutta paras uunituoreen muistoista oli eilinen, kun oltiin kaverin luona maatilalla koko päivän. Leke ja hänen kaverit keskittyivät romukasojen siivoamiseen ja minä keskityin Petuun, kun sai olla vapaana. Ulkona oltu 7 tuntia (välissä vain hetken sisällä kunnolla vähän yli puoli tuntia ja muutenkin oltu pelkästään ulkona! Eilen olikin kivan lämmin noin +15astetta). Päivä oli ihana, kun uskollinen Petu kirjaimellisesti seurasi minua kaikkialle, minne menin, sisällekin ja ulos. Poika sai riehua pellolla seuraten minua kuitenkin perässä ja tutkimassa paikkoja. Välillä pureskeli keppejä, kun vain oleilin paikallani. Söi hän vähän jäniksien kakkaakin pellolla... Rakas hömppä kakkasuu... Suuntasin lähellä olevaan rantaan, Petu kävi uimassa. Uinnin jälkeen Petu nautti pyyhkeellä kuivattamisesta kun samalla hieroin sitä pyyhkeellä kuivaksi. Makkaran grillauksen jälkeen Petu seurasi minua ja Lekeä sisälle, eikä Petu jäänyt sinne grillin paikalle, jossa oli muitakin kavereita grillaamassa vielä loput makkarat. Sitten illalla Leke kertoi Petulle "nyt kotiin". Petun ilmeestä näki tietänneensä, että kotona pääsee syömään iltaruokaansa ja fiksuna meni ihan itsekseen pissalle ottamaan kunnon pisut pois ja sitten autoon takaisin Turkuun!

10. Millä yhdellä sanalla kuvailisit koiraasi?
Ihana! Kysyn aina Petulta, miten se voi olla aina niin ihana. Petu vastaa siihen olemalla vain ihana :D

11. Laita loppuun koirailuun liittyvä kuva, joka saa sinut hyvälle mielelle.

Tämä! Ihana Lekekin oli myös aina innostunut viemään Petua ulos pissalle.
Hih, pennun pissarumban aika... :D

11 kysymyksiä, johon haastan vastaamaan Sun in my pocket, Tassutellen, Noutajapoika Rockyn Seikkailut, Silkkiturkit, Hertan, Kertun ja Martan blogi:

1. Miksi juuri tämä koirasi rotu? 
2. Suosikkilajisi? Jollei lajia ole, mikä laji se olisi, jota lähtisit ensimmäiseksi kokeilemaan?
3. Koirasi lempipaikka?
4. Mikä olisi koirasi ensimmäiset sanat, jos se yhtäkkiä osaisi puhua?
5. Jos koirasi ymmärtäisi sinun kieltäsi, minkä yhden asian sanoisit sille?
6. Mitä koirasi tekisi koko päivän, jos se saisi päättää?
7. Hassuin asia, jota olet koirasi kanssa tehnyt?
8. Vaativin temppu, jota onnistuit opettamaan koirallesi? Entä helpoin?
9. Ihanin muisto koirasi kanssa?

10. Mistä olet ylpeä koirastasi?
11. Laita loppuun hyvän mielen kuva koiruudesta!


torstai 9. huhtikuuta 2015

Jippii


Tänä aamuna tuli vihdoinkin sähköpostissani ilmoitus: 

"Tervetuloa kesän 2015 VEPE-treeneihin."

Vepe eli vesipelastus. On kiva päästä vihdoinkin testaamaan tätä lajia! Viime kesä meni ensiksi Petun kanssa uinnin opetteluun, aluksi ei millään rohkennut uida kuin liikkua vedessä vain siihen asti, missä tassut tuntuu veden pohjaan asti (itse vesi ei ollut Petulle ongelma). Mutta sitten 1-vuotissyntymäpäivänään Petu rohkeni ihan itse uimaan kun itse menin veteen uimaan ja loiskuttelemaan, Petu piti veden loiskuttelusta hauskana. Sen jälkeen monta kertaa käytiin uittamassa Petua, jaksoi uida ihan mielellään. Kaverin mökillä Petu meni monta kertaa uimaan milloin vain kellon ympärin, jopa juuri ennen kotiin lähtöä Petu kävi pulahtamassa vedessä :D Esineen nouto vedestä sujui aina hyvin, paitsi rannan kohdalla helposti Petu antaa pudottaa esineen. No, sitä pitää harjoitella kotona. 
    Elikäs vepen koeliikkeet koostuvat uinnista, veneestä hypystä, esineen viennistä, veneen hinauksesta ja hukkuvan pelastamisesta. Koeluokasta riippuen liikkeet vaikeutuvat ja matkat pitenevät.


Sitä odotellessa!

 Petu varmaan hiukan ihmettelee, mitäs nyt tapahtuu kun tulee noita harrastusmenoja.
Ensi maanantaina alkaa toko, ja kesällä sitten vepe.



Kuva viime kesältä, Raision Haunisten allas.